Puoli vuotta ilman rakasta

Heipsan!

Vihdoin minäkin saan tämän blogin puolella kirjoitettua. Otsikosta huomaten tänään on siis mennyt tasan puoli vuotta siitä, kun Hugo siirtyi sateenkaarisilloille. Jos joku ei tiedä syytä tai ei muista niin postaukseen, jossa kerroin pääset tästä. 

En ole täällä blogin puolella tai muutenkaan Hugosta oikein puhunut enää sen kuoleman jälkeen ja tämä onkin nyt ensimmäinen kerta. Monet voi  ajatella, että oon unohtanut Hugon mutta ei, en ikinä unohda. Kun tajusin, että on mennyt puoli vuotta Hugon kuolemasta aloin miettimään että minne se aika ilman Hugoa oikein meni, vastahan se rakas tässä vieressä tuhisi ja tökki tassullansa. Muistan kuinka eka kuukausi ilman Hugoa oli kokoajan sita, että tuntui jonkun todella tärkeän puuttuvan. Monesti tuli Hugoa kutsuttua luokse, kunnes tajusi ettei se enää ole täällä. Pikkuhiljaa sitä sitten tajusi että Hugo ei ole täällä, mutta sydämmessä pysyy aina ja ikuisesti <3

"Aina kun jotain häviää

aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

tietää, että omisti jotain tärkeää"

 "Mulla on niin iso ikävä sua, 
sade kylmä sisälleni hakkaa 
ja mulla on niin kova ikävä sua,
 kun olemasta lakkaa 
ikävä on mulla ilman sua, 
eikä mulla ole mitään ilman sua"

"Jos sua ei ois ollut 

niin olisin keksinyt sut. 
Ois susta samallainen tullut,
 mitään en ois muuttanut.
 Tahdon susta kiinni pitää, 
vaikken sua oikeesti enää nää. 
En tahdo irtikään päästää,
 taas ilmestyt vierellein"

"Pitkä matka me kuljettiin, toinen toistamme eteenpäin autettiin. 
Sä olit ystävistä parhain, pois luotani lähdit liian varhain.
 Pitkä matka me kuljettiin, toinen toistamme rakastettiin. 
Sä olit lemmikeistä parhain, sun lähtös saapui liian varkain."

Oon tähän postauksen nyt koonnut mun lemppari kuvia miusta ja Hugosta.Näistä kuvista on tullut tosi tärkeitä. Loppuun vielä haluun sanoa, että yritän nyt itse tänne blogin puolelle kirjoitella taas.