lauantai 27. helmikuuta 2016

Sera

Heipsan! :)
Tämän blogin kirjoittaminen on jotenkin ollut todella vaikeaa Hugon kuoleman jälkeen, mutta nyt yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa tänne vähitään kerran kahdessa viikossa. Mutta nyt "viralliseen" asiaan. Blogilla tosiaan on nyt uusi tähti, Sera ja ajattelin ihan alkuun kertoa hieman hänen historiaansa.


Sera on hylätty elämänsä aikana kaksi kertaa kertaa. Ensin, kun Sera oli vielä pieni pentu, eräs mummo löysi kadulta säikähtäneen pennun. Pieni säikähtänyt pentu oli iImeisesti hylätty kotikoira, ei katukoiran pentu, koska se harhaili täysin yksin kaduilla. Missään ei näkynyt muita pentuja tai emoa. Kun Sera pääsi mummon kotiin se, oli selvä että se oli tottunut asumaan sisätiloissa. Vanhus ei voinut pitää isoksi kasvavaa pentua itse, mutta hän löysi kodin Seralle.


Aluksi uudet omistajat soittivat usein mummolle ja kertoivat kuulumisia. Vaikutti siltä, että Sera oli heille rakas koira ja kaikki meni hyvin. Mummo myös tapasi heitä ja Seraa joskus ulkona. Mutta sitten maaliskuussa 2015 Sera löytyi jälleen kuljeksimasta yksin kadulta. Mummo järkyttyi. Hän soitti Seran omistajille, jotka kertoivat että he muuttivat toiseen kaupunkiin ja antoivat Seran toiseen kotiin ja selittelivät, että koira varmasti karkasi sieltä. Toisen kodin tietoja he eivät kuitenkaan suostuneet vanhukselle antamaan.

Mummo otti Seran kotiin kadulta toisen kerran. Sera oli kuitenkin kasvanut pennusta suureksi aikuiseksi. Sillä oli kokoa noin 75cm ja painoakin kolmattakymmentä kiloa. Mummo itse oli muuttamassa lähemmäs keskustaa vanhainkotiin, joten hän ei kohta voisi pitää koiraa. Tällä kertaa hän soitti Suomessa opiskelevalle tyttärentyttärelleen, ettei suostu luopumaan koirasta ennen kuin sille löytyy koti Suomesta. Venäjällä koirien hylkääminen ja kohtelu ylipäätään on aivan erilaista kuin Suomessa. Sera oli löydettäessä surullinen. Seran kuonossa sekä korvissa oli paljon uusia arpia. Osa oli varmasti tullut tappeluista muiden katukoirien kanssa. Osa arvista oli kuitenkin selkeästi ihmisen tekemiä ja se näkyi myös Seran käytöksessä. Sera pelästyi kamalasti, kun ensimmäisen kerran otti harjan esille. Se luuli, että sitä lyödään ja meni matalaksi.


Mummo hoito Seran kuntoon ja huomasimme ilmoituksen Serasta. Sera tuli meille joulun jälkeisenä maanantaina. Jatkossa puhun täällä blogissa siis Serasta ja kerron, miten meillä täällä menee. Kuvapainotteisia postauksia tulee olemaan myös paljon.


Mukavaa viikonloppua kaikille! <3