Heipsan!
Hugo kävi tänään eläinlääkärissä, kun selkäänsä jo pidempään aristanut ja kävely alkoi mennä siihen että istui vähän väliä. Hugolta otettiin tuossa pari vuotta sitten kuvat selästä ja silloin todettiin selkärangan vääntymä. Se oli kahdessa vuodessa pahentunut ja aiheuttanut koko ajan pahenevia kipuja ja nivelrikkoa. Toinen silmä oli myös alkanut sokeutua samalta puolelta, mihin sitä kulkukoirana ollesaan oli ammuttu. Samoin kuono, joka parsittiin ampumisen jälkeen kasaan niin etä koira hengiti yhdellä sieraimella vaikeutti jo hengitystä niin pahasti, että ei varsinkan kovilla helteillä ja pakkasilla pystynyt tekemään kuin tosi lyhyitä lenkkejä. Öisin kuorsasi pahasti. Välillä haukkoi henkeä ja huokili syvään ikään kuin ei saisi ilma. Useamman eläinlääkärin kanssa keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että Hugon on parempi tassutella koirien taivaaseen. Vaihtoehtona olisi olleet koko loppuelämän koko ajan vain pahenevat kivut, voimakas kipulääkitys, joka olisi voinut muuttaa koiran luonnetta ja kivulias kuolema... pahimmillaan neliraajahalvaus. Hugo nukahti äitini syliin rauhallisesti ikiuneen ja juoksee nyt koirien taivaassa Darinan kanssa. R.I.P. rakas. Emme unohda sinua koskaan ja annoit meidän elämään iloa ja toivoa silloinkin kun sinuun sattui <3
